Kirjoitettu / Posted / Escrito 14.10.2012
Tiellä
Olin pyhiinvaelluksella Espanjassa ja olin varannut paljon aikaa. Minä ostin vain oneway lentolipun ja nautin kaikesta. Vaellus oli hyvin fyysistä, mutta silti nautin, vaikka minulla oli 10kg painoa selkärepussa.
Tällä matkalla oivalsin jotakin. Kun kävelin vuoria ylös ja alas, minä aloin vihaamaan ylämäkiä ja alamäkiä. Mutta vain vähän aikaa, sillä silloin minulle tuli filosofinen ajatus minun caminosta.
Ihmisen elämässä tasaisia teitä on vain vähän tai ainakaan ne ei ole pitkiä. Mutta ylä- ja alamäkiä on runsaasti. Minä mietin, kumpi on parempi? Alamäki kuullostaa pahalta ja sitä ei aina voi itse hallita ja vauhtikin on liian suuri ja sitä on vaikea ohjata. Mutta ylämäki, siinä on työtä paljon, mutta sitä voi hallita ja silloin voi itse määrätä vauhdin. Ja tämän jälkeen, saavutusta arvostaa enemmän, koska siinä on elämän maku.
Mia-Maarit, sinä minun rakas ja paras ystävä, olet enkelinä taivaalla.
Minä kaipaan sinua ja ajattelen sinua, mutta minä en enää sure sinua.
Minä katson sinun lastesi perään, sinä tiedät sen.
Minä annan sinun levätä nyt rauhassa.
On The Road
I was a pilgrim in Spain and I had booked a lot of time. I bought a oneway ticket and enjoy everything. Hiking was a very physical, but still I enjoy, even though I had a 10kg weight in my backpack.
On this trip, I realized something. As I walked up and down the mountains, I began to hate uphills and downhills. But only a short time, because then I had a philosophical idea of my Camino.
Human life is smooth you just a little, or at least they did not take long. But the ups and downs are abundant. I wonder which one is better? Downhill sounds bad and it may not always be in control, and the speed is too high and it is difficult to control. But the hill, there is a lot of work, but it can not control yourself and then you can set the pace. And after this, the achievements in the greatest possible value, because it is the taste of life.
Mia-Maarit, you are my love and best friend, you're an angel in the sky.
I miss you and think of you a lot, but I'm not mourning for you anymore like before.
I'll look after your children, you know it.
I will give you rest in peace now.
Tiellä
Olin pyhiinvaelluksella Espanjassa ja olin varannut paljon aikaa. Minä ostin vain oneway lentolipun ja nautin kaikesta. Vaellus oli hyvin fyysistä, mutta silti nautin, vaikka minulla oli 10kg painoa selkärepussa.
Tällä matkalla oivalsin jotakin. Kun kävelin vuoria ylös ja alas, minä aloin vihaamaan ylämäkiä ja alamäkiä. Mutta vain vähän aikaa, sillä silloin minulle tuli filosofinen ajatus minun caminosta.
Ihmisen elämässä tasaisia teitä on vain vähän tai ainakaan ne ei ole pitkiä. Mutta ylä- ja alamäkiä on runsaasti. Minä mietin, kumpi on parempi? Alamäki kuullostaa pahalta ja sitä ei aina voi itse hallita ja vauhtikin on liian suuri ja sitä on vaikea ohjata. Mutta ylämäki, siinä on työtä paljon, mutta sitä voi hallita ja silloin voi itse määrätä vauhdin. Ja tämän jälkeen, saavutusta arvostaa enemmän, koska siinä on elämän maku.
 |
| 18.3.1972 - 26.11.2011 |
Mia-Maarit, sinä minun rakas ja paras ystävä, olet enkelinä taivaalla.
Minä kaipaan sinua ja ajattelen sinua, mutta minä en enää sure sinua.
Minä katson sinun lastesi perään, sinä tiedät sen.
Minä annan sinun levätä nyt rauhassa.
On The Road
I was a pilgrim in Spain and I had booked a lot of time. I bought a oneway ticket and enjoy everything. Hiking was a very physical, but still I enjoy, even though I had a 10kg weight in my backpack.
On this trip, I realized something. As I walked up and down the mountains, I began to hate uphills and downhills. But only a short time, because then I had a philosophical idea of my Camino.
Human life is smooth you just a little, or at least they did not take long. But the ups and downs are abundant. I wonder which one is better? Downhill sounds bad and it may not always be in control, and the speed is too high and it is difficult to control. But the hill, there is a lot of work, but it can not control yourself and then you can set the pace. And after this, the achievements in the greatest possible value, because it is the taste of life.
Mia-Maarit, you are my love and best friend, you're an angel in the sky.
I miss you and think of you a lot, but I'm not mourning for you anymore like before.
I'll look after your children, you know it.
I will give you rest in peace now.
